Saalistaja

Huoneeseen astuu tuo saalistaja
 Lumoaa kauneudellaan
 Tuijottaa ujot silmät nurkasta
 Niihin ei vilkaisekaan
 Uinuvat haaveet taas yö herättää
 Ehkä hän aamuksi jää
 Hän poistuu varmoin askelin
 Yöhön hämärään jo häviää
 Taas yksin niin kuin ennenkin
 Ei muuta jää kuin pimeää
 Hohtavat hampaat on saalistajan
 Hymyssään lämpö ei näy
 Uhrinsa valmiin hän vie mukanaan
 Vuoteelle kylmälle käy
 Uinuvat vaistot taas yö herättää
 Ehkä hän aamuksi jää
 Hän poistuu varmoin askelin
 Yöhön hämärään jo häviää
 Taas yksin niin kuin ennenkin
 Ei muuta jää kuin pimeää
 Kerran valon näki, nyt hän pitää unelmastaan lujaa kiinni
 Irti päästä ei
 Vuodet vaihtuu, ihmisetkin unohtuu
 Vaan saalistaja sielun pitää, päästä ei
 (Hän poistuu varmoin askelin)
 (Hän poistuu varmoin askelin)
 Hän poistuu varmoin askelin
 Yöhön hämärään jo häviää
 Taas yksin niin kuin ennenkin
 Ei muuta jää kuin pimeää
 Hän poistuu varmoin askelin
 Yöhön hämärään jo häviää
 Taas yksin niin kuin ennenkin
 Ei muuta jää kuin pimeää