Surusilmä

Tulinuolina tuntee
 Pilkan hän selässään
 Pettyneenä pois kulkee
 Nauru jälkeensä jää
 Lujaa rintaansa vasten
 Sydän lyö sirpaleiksi särkyessään
 Leikki ihmisen lasten
 Jälleen saa nöyrtymään
 Portit linnansa sulkee
 Muurit on suojanaan
 Kierreportaita kulkee
 Torniinsa korkeaan
 Yksin ylhäältä katsoo
 Kun valot yön taivaan alla tanssivat taas
 Niiden luokse niin tahtoo
 Eroon varjoista maan
 Pakoon pahuutta maan
 Surusilmä on vaiti, ei liiku
 Muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
 Surusilmä jo valmiiksi tietää
 Mitä vielä saa sietää
 Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
 Ventovieraiden viekasta kieltä
 Yksin ulvoa saa suden lailla
 Sielu sielua vailla
 Äänen kuulee hän yössä
 Ovelleen kiiruhtaa
 Lento tähtien vyössä
 Toiveen vois toteuttaa
 Sydän lyömästä lakkaa
 Kuka lie oven takana odottaa?
 Tuuli vain siellä hakkaa
 Oksia ikkunaan
 Surusilmä on vaiti, ei liiku
 Muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
 Surusilmä jo valmiiksi tietää
 Mitä vielä saa sietää
 Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
 Ventovieraiden viekasta kieltä
 Yksin ulvoa saa suden lailla
 Sielu sielua vailla
 Entä jos sinä tyhjällä tiellä
 Hänet näät, sua vastaan käy siellä
 Silmät nuo katsoo sun sisimpääsi
 Niitä katsotko, käännätkö pääsi?
 Surusilmä on vaiti, ei liiku
 Muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
 Surusilmä jo valmiiksi tietää
 Mitä vielä saa sietää
 Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
 Ventovieraiden viekasta kieltä
 Yksin ulvoa saa suden lailla
 Sielu sielua vailla
 Yksin ulvoa saa suden lailla
 Sielu sielua vailla