Musta kuin puku

Ryöstin morsiamen, niin ryöstin, en aio palauttaa
 En myöskään lemmen ikitammen kuoreen, lupauksia upottaa
 Musta kuin puku jääneen sulhasen
 Musta ja sopimaton
 On marssiaskel, lyönti sydämen
 Jota käyvät kantapääni
 Hautasin hunnun alle kummun jonka päälle tammi varistaa
 Lehtensä kuolleet, loven vuolleet, viereen aortan
 Musta kuin puku jääneen sulhasen
 Musta ja sopimaton
 On marssiaskel, lyönti sydämen
 Jota käyvät kantapääni
 Vääjäämätön ääni
 Sisälläni takoo
 Vielä marssittavaa on
 Vielä marssittavaa on
 Tänä yönä kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin tulet kajastaa
 Kolme on soihtua ja kolme niistä ylimpänä kohoaa
 Niin uskon, toivon kuin sen viimeisen
 Kaivan sekaan ikitammen juurien
 Tänä yönä varmuudella suden tulet kasvojamme kavahtaa