Apokalyptinen Häpeä

Mä en uskonut koskaan sattumaan
 Mut tarpeeks kun alkoi sattumaan
 Puhuin ihan mitä sattuu taas
 Nyt hävettää, auttakaa
 Jos tunne on kooltaan niin valtavan suuri
 Et huoneeseen mahtuu se juuri ja juuri
 Kenelle soitan, kun poistin jo kaikkien numerot?
 Voisin repiä verhotkin kai lattialle
 Ja hautautua vaivatta niiden alle
 Ahtaalta näyttää, kun luurangot täyttää mun komerot
 Onnistumisien määrä näin vuositasolla
 On muistaakseni pyöreät nolla
 Jos siihen se jää, se on ikävää
 Mut oon ainoo, joka välittää
 Mut ei toisen häpeää nää
 Siis rauhassa hävetkää
 Ja sehän voi tietty olla niin
 Et jos et sä kuulu eliittiin
 Ei sanat ne paina paljookaan
 Jos niitä ees muistetaan
 Silti luulen tän olevan iänikuista
 En mitään näin typerää tehneeni muista
 Sille on syy, jos et yhteyttä saakkaan mun numeroon
 Nyt on verhot, matot ja minä lattialla
 TV:ssä dubattuna Jalla Jalla
 Itse en kiirehdi
 Päätin jo muuttaa myös komeroon
 Onnistumisien määrä näin vuositasolla
 On muistaakseni pyöreät nolla
 Jos siihen se jää, se on ikävää
 Mut oon ainoo, joka välittää
 Mut ei toisen häpeää nää
 Siis rauhassa hävetkää
 ♪
 Nyt on verhot, matot ja minä lattialla
 TV:ssä dubattuna Jalla Jalla
 Itse en kiirehdi
 Päätin jo muuttaa myös komeroon