Yksinäisen keijun tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
 Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
 Kovat oli ajat ollu hällä takana
 Mut kuka uskois, et on olemassa surullisia keijuja?
 Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
 Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
 Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
 Vakavasti otti vasta, kun tuo pieni keiju nukkui pois
 On paratiisi meillä täällä näin
 Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
 Sillä faunin, peikon, keijunkin
 Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan
 Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
 Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
 Kaikkialla huokausten kera toistettiin
 Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin?
 Ois paratiisi meillä täällä näin
 Jos elettäisiin aina lähekkäin
 Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
 Suru silloin kiinni saa, se ei vie
 Ois paratiisi meillä täällä näin
 Jos elettäisiin aina lähekkäin
 Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
 Suru silloin kiinni saa, se ei vie mukanaan