Tuhkaa Hangelle

Nyt kun hiljainen on nurmi luminen,
 Ja muisto kivinen, minä suljen silmäni
 Ja kiroan sen lupauksen,
 Kun sanoin että en aio olla vihainen
 Vaikea hengittää, vain niin vähän jää
 Lämmittämään, kun jatkan elämää
 Kuinka saisinkaan taas pääni nousemaan,
 Kun edes nukkumaan en käydä uskalla
 Mutta päivät pitenee
 Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
 Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois
 Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu,
 Niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän
 Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan,
 Ettei tuulet löis, veis veto mennessään
 Siitä päivät pitenee
 Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
 Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois
 Levitän tuhkaa hangelle, että uusi kasvaa vois
 Levitän tuhkaa hangelle
 Käsken kevään ilmoille