Ihmisen poika (Vain elämää kausi 6)

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
 Ennen kuin loppuun iltasadun saan
 Mä istun hetken ja mietin maailmaa
 Ihmisen poikaa se odottaa
 Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan
 Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan
 Hän siinä kylkeäänsä käntää
 Miehekkäästi ääntää
 Hän matkaa taittaa linnunradallaan
 ja nukkuu vaan
 Voi kumpa matkas onneksi koituis
 Vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa
 Voi kun oisit viisampi kun äitis millonkaan
 Kumpa oppisit ajattelemaan
 Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
 Kehtolaulu kesken taas kerran jää
 Liukenee yöhön murheet aikuisen
 Ihmisen poikaa kun katselen
 Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
 Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit
 Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
 Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet
 Sä matkaa teet
 Voi kumpa matkas onneksi koituis
 Vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa
 Voi kun oisit viisampi kun äitis millonkaan
 Kumpa oppisit ajattelemaan
 Voi kumpa matkas onneksi koituis
 Vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa
 Voi kun oisit viisampi kun äitis millonkaan
 Kumpa oppisit ajattelemaan