Jukeboksin runoilija

Nyt laulaja on poissa
 Mut laulut tänne jää
 Ne kaikuu kapakoissa
 Kun lantti helähtää
 Hän nautti paheksuntaa
 Ja juomaa keveää
 Sai nähdä kummeksuntaa
 Ja naamaa tympeää
 Hän maailman surut tietää
 Ja murheet ihmisen
 Hän kertoo kuinka viiltää voi
 Kaipuu rakkauden
 Vaan omaa elämäänsä
 Hän hallinnutkaan ei
 Kun aina piti päänsä
 Niin myrskyt purren vei
 Lie jukeboksin runoilija tiellä helvetin
 Mut laulun toki laatii mi sopii sinnekin
 Hän kertoo elämästä se kovaa olla voi
 Vaan toisinaan sen huokosissa ilo pisaroi
 Hän toivoi, että täällä vain päivä paistaisi
 Ja kaikki pallon päällä myös ilon tuntisi
 Siis ystäväni malja nyt hänen muistokseen
 Niin lämmin keskikalja saa mausteeks' kyyneleen
 Lie jukeboksin runoilija tiellä helvetin
 Mut laulun toki laatii mi sopii sinnekin
 Hän kertoo elämästä se kovaa olla voi
 Vaan toisinaan sen huokosissa ilo pisaroi...
 Siis ystäväni malja nyt hänen muistokseen