Kosketusta vailla vapiseva mies

Sinä olet tuulessa hioutunut mies
 Luoto jota laineet alati lyö
 Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo
 Jota kaupungin säihke syö
 Sinä olet poika kun pulpetin puu
 Kannen alla viiltoja lapsuuden
 Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo
 Kanaverkkoa kellareiden
 Sinun ihosi on totinen peitto
 Jota vasten aika hankautuu
 Vie sydämeesi kivinen tie
 Isiesi lailla
 Olet kosketusta vailla vapiseva mies
 Sinussa on ontuva rintamamies
 Isoisän viivaksi vaiennut suu
 Ja se sirpale sielussa hankailee
 Kuin peritty hiljaisuus
 Sinä olet poika ja kadonnut tie
 Avainnauhan alla sun sydämes lyö
 Sinä olet taivaalla palelevan otavan valo
 Hankia pakkasyön
 Sinun ihosi on totinen peitto
 Jota vasten aika hankautuu
 Sie sydämeesi kivinen tie
 Isiesi lailla
 Olet kosketusta vailla vapiseva mies
 Sinun ihosi on totinen peitto
 Jota vasten aika hankautuu
 Vie sydämeesi kivinen
 Isiesi lailla olet kosketusta vailla vapiseva mies
 Kosketusta vailla vapiseva mies