Resignaatio

Paloimme raivosta aikanaan
 ja opimme iskuja antamaan
 Muureja raastoimme kynsin hampain
 jalat paljaina verissä päin
 Henget ovat pitkään olleet jo vaiti
 Kuohittu liha vain kaduilla mataa
 ja huviaan julistaa hehkuvin rinnoin
 Raatojen seassa on käyntimme vakaa
 kun kuoleman nuotiton juhlava sävel
 sokealle kuurolle maailmalle soi
 Raskasta rumpua retuutamme
 rantoja kohti muurien taa
 missä kaksi ja kaksi pakenee neljää
 ja mikään ei vaikuta mihinkään
 Hylätty on hauraat maiset haasteet
 Väistetty teuraiden maireat katseet
 Harhainen raivo sielustamme vietiin
 ja lempemme jäänyt kuin oopiumin tuhka
 laupeiden huorien jalkojen juureen
 Nuo kerubit itsekin eiliseen unohtuneet
 siellä löysiä lihojaan liukkaita luitaan
 aurinko armas hyväilee
 Pimeydessä muuri periksi antoi
 edessä aukesivat aavat rannat
 Kuolemattomuuden rumpu sai vajota viimein
 alati oleviin virtaaviin vesiin
 Emme me kaatuneet aikanaan
 Opimme kyyryssä kulkemaan
 Ei näillä rannoilla vanhaa ystävää näy
 hän kolikot silmillä toisaalla käy