Mustat Vedet

Katseeni kohtaa mustat vedet
 tyynet, rauhalliset
 jonka aallot kuiskivat
 nimeä ikuista
 nimeä kuoleman
 Se tarttuu minua kädestä
 se vetää puoleensa
 sen tyyneys rauhoittaa minua
 Se lohduttaa
 se pitää minua
 kuin omana lapsena
 Sen salaisuudet
 sen mysteerit
 minua aina kiehtoneet
 Ajautunut jo niin kauas
 niin kauan, niin kauas
 Ajelehtinut jo niin kauan
 niin kauas, niin kauan
 Ajaudun kauemmaksi ranuasta
 rajojen yli, toisiin todellisuuksin
 Keveästi minua kantavat mustat vedet
 tyynet rauhalliset
 Jonka aallot kuiskivat
 nimeä niin tuttua
 nimeä minun omaa
 Katseeni kohtaa mustat vedet
 tyneet, rauhalliset
 jonka aallot kuiskivat
 nimeä ikuista
 nimeä kuoleman
 nimeä tuttua
 nimeä minun omaa
 Ajautunut jo niin kauas
 Ajelehtinut jo niin kauan