Yhdessä Kuoleman Säkeet Kohtaavat

Käännän veistä haavassani jotta tuntisin taas itseni
 Vain itseni minä omistan
 Itsetuhon tie on polkumme
 Me molemmat kärsimme
 Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni
 En usko tulevaan
 En tunne enää kosketustasi
 Olen heikko, liian sairas nousemaan
 Kuljetaan yhdessä kuolemaan
 En saata unohtaa häntä joka poikkesi polviltaan
 Yhdessä kuoleman säkeet kohtaavat
 Valtimoni huutavat tuskissaan nyt ja aina aukeamaan
 Päivä päivältä on tieni synkempi
 Enpätoivo suurempi, kuolema varmempi
 Miksi haaveilla, miksi edes yrittää
 Toivo on menetetty
 Minut on menetetty
 Sinut on menetetty
 Kaikki on menetetty
 Yhdessä yksinäisinä kuoleman säkeet kohtaavat
 Soivat surulliset laulut omistettuina kuolleille
 Emme pelkää mitään, emme arvosta ketään
 Emme edes itseämme sillä riistämme henkemme
 Kaikki on niin kaunista kun olemme kuolleita
 Ei jääneet massat suremaan, ei me oltu mitään
 Takana on kuvottava maailma ja me virumme naruissa
 Valtimomme eivät enää huuda auenneinakaan
 Ikuista rauhaa hiljaisuus julistaa
 Olemattomat arvomme on menetetty
 Jäljelle jääneet kitukoon paskassa
 Me sen taakse jätimme jotain kaunista havitellen