Pohjola (Osa 2): Ajattomuuden kaiku

Tuulessa kuulen kuiskauksen
 Rajattomuuden torjun ikuisen
 Se kertoo meille tarinoitaan
 Josta joka minut hiljentää
 Raikas sade huuhtelee
 Vie murheeni kaikki mukanaan
 Kaadun maahan vihreään
 Siihen voisin jäädä ikuisesti lepäämään
 Jäinen henkäys Pohjolan
 Tuo kylmän talven mukanaan
 Tunturilta ääni kuuluu
 Ulvonta yötä säestää
 Revontulien loimu (loimu)
 Öisen taivaan liekkeihin saa
 Tunnen muinaista voimaa (voimaa)
 Kaiken tämän kauneuden keskellä
 Ja mieleni rauhoittuu
 ♪
 Tuulessa
 Metsän puissa se on
 Ajattomuuden henkäys
 Ei sen voimaa
 Ei sen kauneutta ikuista
 Voida milloinkaan alistaa
 ♪
 Ikuisuus virtaa
 Lävitseni, olen sanaton
 En milloinkaan, en koskaan
 Ole vertaisesi
 ♪
 Tuulessa
 Metsän puissa se on
 Ajattomuuden henkäys
 Ei sen voimaa
 Ei sen kauneutta ikuista
 Voida milloinkaan alistaa
 Voida milloinkaan alistaa
 Saada koskaan ajalta