Syttyköön toinen aurinko

Ahneuden siemen kylvetty on
 Se vahvasti itää syvälle juurtuen
 Täyttäen tyhjyyttä riitä ei mikään
 Kauemmas itsestä, pois aidosta
 Itseään vastaan kääntyy nuo pelokkaat
 Aikaa joutuvaa vastaan tulevaa
 Unessa kulkeva muiden ohjaama
 Vertailevan tajunnan vankilassa
 Menkööt valkeus
 Tulkoon pimeys
 Varjo, joka elää valosta, herää taas uudelleen
 Menkööt valkeus
 Tulkoon pimeys
 Laskeutukoon yö ylle aistien hurmoksen
 ♪
 Päättyvi päiväsi, kuluneet ovat tuntisi
 Elon päivät halussa eletyt
 Yli tarpeen keräten
 Kohtuuden unohtaen
 Kaikesta viimein luopuen
 ♪
 Syttyköön toinen aurinko
 Sokeina parkoina persoonan vankina
 Syttyköön toinen aurinko
 Eksyneiden laumoissa kierrät vain itseä kauemmas ydintä
 ♪
 Muiden kautta eläen keskipisteessä
 Kehää kulkien toistaa itseään
 Ahneus, pelko ja kateus läsnä
 Ei muita jumalia alla tämän auringon
 Syttyköön toinen aurinko
 Sokeina parkoina persoonan vankina
 Syttyköön toinen aurinko
 Väärällä vaa'alla punnittu hukattu häväisty elämä