Kunnia

Turha miehen on manalle
 Yksin mennä iltasella
 Ei miehen pidä pelätä
 Elämää elon lopussa
 Turha miehen on manalle
 Omaa ikaansa paeta
 Ei miehen pidä omaansa
 Ottaa, kuolla, kunniatta
 Turha miehen Tuonelassa
 Surra kunniattomuutta
 Ei sellasen miehen aika
 Kunniaksi koskaan muutu
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Ei manalle kunniatta mennä
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Elolle, maalle, taistolle
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Ei manalle kunniatta mennä
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Elolle, maalle, taistolle
 On kunniakasta sotilaan
 Suurta asetta sivellä
 Myös kunnia on hänellä
 Taistosta manalle mennä
 Suuri on sydän sotilaan
 Joka kuolee maansa vuoksi
 Sotamiehellä myös on suuri
 Kunnia omasta maasta
 Ei miehen pidä manalle
 Kunniatta koskaan mennä
 Sotamiehen kunniana
 On maansa elonsa tieto
 Vaan mikä on miehen tieto
 Joka itse manalle mennyt?
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Ei manalle kunniatta mennä
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Elolle, maalle, taistolle
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Ei manalle kunniatta mennä
 Kunnia, kunnia, kunnia
 Elolle, maalle, taistolle