Kettu ja korppi

Du-duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-duu
 Kettu huomasi
 Oksalla puun, korppiherra herkkusuun
 Joka hiljaa, istui vaan
 Ja kantoi juustopalaa nokassaan
 Hyvää päivää herra
 Kuinka te siellä ylhäällä jaksellette?
 Vastausta ei kuulunut
 Mut kettupa ei moisesta lannistunut
 Du-duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Duu-du-duu-du
 Se jatkoi "Arvon korppi, kuulkaahan
 Olet kuullut kylillä puhuttavan
 Että teillä upee ääni on
 Myös karismanne näkyy olevan verraton
 Suokaa minulle kunnia
 Hetken laulustanne nauttia"
 No sehän tepsi, kappas vaan
 Ja korppi rupes täysin rinnoin raakkumaan
 Krä-krää-krä-krää
 Krä-krä-krä-krä
 Krä-krää-krä-krää
 Krää!
 Juusto tippui, kettu nappas sen
 Ja häpyi maisemista, hykerrellen
 Ei korppi huijausta heti tajunnut
 Kun silmät kiinni se oli raakkunut
 On kettu kovin
 Katala
 Moraaliltaan
 Matala
 Mut sudet ne eivät milloinkaan
 Narrais suuta avaamaan
 Linnun jonka ääni on kuin korpin
 Krää!