Weriviha

Haava tyrehtynyt, ei muista syytä siihen kukaan
 Vain jälki arpeutunut on tarttunut elämän mukaan
 Kirja kellastunut on ehtinyt haurastumaan
 Kuka sen on kirjoittanut on vaipunut unholaan
 Itku on jatkunut, sokeana kasvaneen
 Tie ulospäin kulkenut on kadotettu menneeseen
 Ruusu on lakastunut sotakirveen nostaneen
 Mennyt on kiristänyt köyden kaulaani kiertyneen
 Turhaa on taistelut julmiksi päättyneet
 Uhrit unohdetut, sotakentille kadonneet
 Tie turmion kulkenut, lapsesta vanhuuteen
 Werivihaan johtanut vie menneestä huomiseen
 Muistoni, järkeni
 Varjoni jälkeni
 Katkeraa kahletta kantaa
 Syntymälahjana saan, werivihaa
 Kasvoni, käteni
 Isäni ja kotini
 Kohdusta kohti hautaa
 Koskaan en anteeksi saa, werivihaa
 Kohtalon kouraan kietoudutaan
 Viittana varjona on werivihaa
 Muistoni, järkeni
 Varjoni jälkeni
 Katkeraa kahletta kantaa
 Syntymälahjana saan, werivihaa
 Kasvoni, käteni
 Isäni ja kotini
 Kohdusta kohti hautaa
 Koskaan en anteeksi saa, werivihaa
 Muistoni, järkeni
 Varjoni jälkeni
 Katkeraa kahletta kantaa
 Syntymälahjana saan, werivihaa
 Kasvoni, käteni
 Isäni ja kotini
 Kohdusta kohti hautaa
 Koskaan en anteeksi saa, werivihaa
 Kohtalon kouraan kietoudutaan
 Viittana varjona on werivihaa