Jerusalemiin

Hän nauroi harvoin
 viipyi vaiti mielummin
 ja katsoi kaiken silmin janoisin
 siihen nurkkapöytään
 vain kerran uskalsin
 tuokio ja tiesin
 en pääse takaisin
 Talvi tuli varhain
 ja meni menojaan
 sen kevään kuuntelin
 vain hänen katsettaan
 isä kantoi huolta
 sisko kirjeitään
 hän hymyili ja vei minut mennessään
 Katariina sulki silmät
 kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
 ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
 Jerusalemiin"
 Muistan huivin ja sen hameen
 ja taivaan purppuran
 hän tahtoi meren ääreen
 ja ääreen Jumalan
 minä kuulin kyllä kaiken
 ja niin vähän ymmärsin
 sen tiesin että turhaan
 kiinni pitäisin
 Katariina sulki silmät
 kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
 ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
 Jerusalemiin"
 Sekaisin tai ei
 hän meni tuulta päin
 kulki koko tien
 minä puoliväliin jäin
 Katariina sulki silmät
 kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
 ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
 Jerusalemiin"
 Katariina sulki silmät
 kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?"
 ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään
 Jerusalemiin"