Haaska

Raunioita tuhotun kaupungin vierestä katsellen
 Vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen?
 ♪
 Koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en
 ♪
 Kynnet selässään hetken levähtää
 Kasvot hiekassa hetki katoaa
 ♪
 Liian kauas katseensa hamuaa
 Kun eivät kotkatkaan pilvissä lennä
 On rauta voimaton aikaa vastaan
 Kaikki aseensa joutuvat laskemaan
 Ja kaiken turhuuden unohtaen
 Suohon päätyy vielä tämäkin
 ♪
 Vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien
 Yläpuolella auringon tyhjyys olkoon maa täältä karkoitettujen
 ♪
 Kynnet selässään hetken levähtää
 Kasvot hiekassa hetki katoaa
 ♪
 Hitain askelin liian kaukaa
 Moni itselleen aarteita saalistaa
 On rauta voimaton aikaa vastaan
 Kaikki lihassaan joutuvat kitumaan
 Turha on väsyneen odottaa
 Kuka valmis on matkastaan luopumaan
 Tällä tiellä ei kukaan kulje meitä vastaan
 ♪
 Lopulta aika palkitsee
 Minkä ajassa ihminen kärsii
 Kuolema kalventaa kaikkien kasvot
 Jättää ruumiit kynsiin korppien
 ♪
 Miekasta nielet veren jonka lasket
 ♪
 Suohon päädyt vielä sinäkin
 Puiden oksilla, vuorten rinteillä
 Istuvat vaiti nuo hahmot
 Vain odottaen että polvillesi putoat
 Ja kasvosi hiekkaan painat
 Et enää liiku, silloin tiedät