Poika varjoiselta kujalta - Guaglione

Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten
 Hän tuntee työn ja varjot päiväin aurinkoisten
 Hän viheltää kun kautta kujain sokkeloisten
 Tie turistin ja neidonkin käy iltaisin
 Hän ei ole vuosiltaan
 Vielä yhtätoistakaan
 Pieni kiharainen pää
 Kujan pimentoihin jää
 Hän siellä viheltäin ja laulain tarinansa sulle kertoo
 Ja kujan kulmat varjoineen
 Hän kyllä tuntee tarkalleen
 Ei koskaan äiti häntä kiellä vaikka vaara vaanii siellä
 Ei pojallensa neuvojaan
 Kai isä anna konsanaan
 Hän ei ole vuosiltaan
 Vielä yhtätoistakaan
 Mutta laulun hilpeän
 Oppi kujallansa hän
 Hän siellä viheltäin ja laulain tarinansa sulle kertoo
 Ja kujan kulmat varjoineen
 Hän kyllä tuntee tarkalleen
 Ei koskaan äiti häntä kiellä vaikka vaara vaanii siellä
 Ei pojallensa neuvojaan
 Kai isä anna konsanaan
 Hän ei ole vuosiltaan
 Vielä yhtätoistakaan
 Mutta laulun hilpeän
 Oppi kujallansa hän
 Vaikk' ei yhtätoistakaan