Yössä Helsingin

Menneisiin päin, pakeninin näin, tyhjyyttä viiltävää.
 Mä kauempaa en voinut sitä kestää.
 Havahduttiin, samat on niin kohtalot meidän nää.
 Näin karkulaisen kolkkaa turvaa löytää.
 Me silloin nähtiin yössä helsingin, kuin muukalaiset kumpikin.
 Sä näytit miten vain voi rakastaa.
 Me kaiken koimme yössä Helsingin, niin lämpöäsi tarvitsin.
 Sitä muistoa ei kukaan viedä saa.
 Rakkauden valkolaisen vain toinen voi tunnistaa.
 On onnen hetket meillä pelkkää lainaa.
 Käväisit vain maailmassain,
 sait minut uskomaan ei rakkaus sido aikaa eikä paikkaa.
 Me silloin nähtiin yössä helsingin,
 kun muukalaiset kumpikin, sä näytit miten vain voi rakastaa.
 Me kaiken koimme yössä Helsingin, niin lämpöäsi tarvitsin.
 Sitä muistoa ei kukaan viedä saa.
 Me silloin nähtiin yössä helsingin, kuin muukalaiset kumpikin.
 Sä näytit miten vain voi rakastaa.
 Me kaiken koimme yössä Helsingin.
 Sitä muistoa ei kukaan viedä saa.