Rautakello

Oli maassa kylä ja kylässä kirkko
 Kirkossa torni valkoinen
 Suuressa tornissa valkoisessa vartioi kello rautainen
 Merkkinä pyhästä uskosta, pyhästä paikasta, haudoista kuolleiden
 Vaan on haihtunut usko, pyhyys kuollut ja hautakivet kaatuneet
 [Kerto:]
 Ja rautakello kajahtaa
 Ihmiset peittävät korvansa tuskissaan
 Kuin verta vuotavaa
 Muistoa paeten piiloihinsa katoaa
 Pellot hiekaksi muuttuneet
 Luontoäidin pihassa kuivuneet
 Olevaisuuden kiroukseen
 Rautakello kajahtaa uudestaan
 Metsistä jäljellä kantojen kuopat
 Joesta uoma kivinen
 Ihmisistä enää tyhjä kuori
 Unohtunut ajatus iloinen
 Kopeudessaan leuhkivat vauraudellaan
 Hurskailivat itselleen
 Maailma suuttui ja rannan mursi
 Joi vedet pois heitä rankaisten
 [Kerto]