Pohjolan joulu

Metsä on kuin pyhä temppeli,
 Luojan kirkko kuusipylväineen.
 Hankikin saa loisteen marmorin,
 kun lyhtyni tuo valon pimeyteen.
 Pakkaslumeen jätän jälkeni
 siimekseen kun syvemmälle meen.
 Huoleni jää lumeen taakseni,
 nyt kevenneen tunnen askeleen.
 Täällä on kotini,
 täällä on kirkkoni.
 Pohjolassa vietän jouluni
 hmm hmm hmm.
 Astun valoon puiden varjoista
 eessäni nyt kaikkeus avautuu.
 Jotain niin kovin kaunista,
 ja taustalla vain syvä hiljaisuus.
 Seison täällä yksin seuranain
 revontulet, tähdet sekä kuu.
 Tämän aina kannan mukanain,
 Pohjolaan aina palaan uudestaan.
 Täällä on kotini,
 täällä on kirkkoni.
 Pohjolassa vietän jouluni,
 hmm hmm hmm hmm hmm hmm hmm hmm
 hmm hmm hmm hmm hmm hmm hmm hmm.
 Täällä on kotini,
 täällä on kirkkoni.
 Pohjolassa viestän jouluni.
 Täällä on kotini,
 täällä on kaikkeni.
 Pohjolassa vietän jouluni,
 hmm hmm hmm.