Ihmisen Laulu

Luen kirjaas ihminen
 Ei ole kehuttavaa
 Ruudin katku sotien
 Sua aina seuraa
 Olet ahne kylläinen
 Et kai juuri koskaan
 Eloon jääneet metsien
 Vaihdat rahan roskaan
 Juokset ryntäät etuilet
 Aina ennen muita
 Pitää olla ihmisen
 Piittaamatta muista
 Ja kun loppu häämöttää
 Harva mitään huomaa
 Ymmärrystä vailla hän
 Jumaliinsa luottaa
 Sokeasti luottaa
 Aloitat, lopetat
 Mutta mitä lopulta viivan alle jää
 Sinusta jälkeen
 Rakennat, tuhoat
 Ja käännät selkäsi
 Päätöksille joss' ois vähänkin järkee
 Laajennat, korotat
 Ja tapat tieltäsi kaiken kauniin
 Mitä maailma kantaa
 Sokeudut, unohdat
 Mikä on elämä
 Missä on voimasi
 Mitä se antaa
 Luen sivun viimeisen
 Ei tää hyvältä näytä
 Harvat omaa viisauden
 Harvemmat sitä käyttää
 Kateus, viha, ahneuskin
 Ne jää meistä jälkeen
 Toteemeina ihmisen
 Tuhkakasan päälle
 Tuhkakasan päälle
 Aloitat, lopetat
 Mutta mitä lopulta viivan alle jää
 Sinusta jälkeen
 Rakennat, tuhoat
 Ja käännät selkäsi
 Päätöksille joss' ois vähänkin järkee
 Laajennat, korotat
 Ja tapat tieltäsi kaiken kauniin
 Mitä maailma kantaa
 Sokeudut, unohdat
 Mikä on elämä
 Missä on voimasi
 Mitä se antaa