Yhtä vaille kaksi

En oikein osaa olla täälläkään
 Ei mitään sopivaa oo päälläkään
 Mitä muuta tekisin?
 Ketä suutelisin?
 Tuijottelisinko kotonani seinää?
 TV putosi, niin uutisia ei nää
 Ne huomaa dekadentin taiteilijan
 Se juhliin onnensa hukkaa
 Piilotan introvertin vaiheilijan
 Laitan hatun, kun en koskaan kampaa tukkaa
 Lähden kotiin, mut jos uni ei vaan tuukaan
 On kello kahta vaille yksi
 Taas tää kääntyi selittelyksi
 Ja meitä yhtä vaille kaksi
 Ajatus tää jää lukemattomaksi
 Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu
 ♪
 En saanut pidettyä rakastajaa
 Se alkoi vähän liikaa rakastamaan
 Kun alkaa paljon tuntemaan
 Niin se saattaa satuttaa
 Enkä haluu enää yhtään osumaa
 Silti odotan sua, kuinka osuvaa?
 Olisitko kuin ei kukaan muu
 Et samaan lauseeseen vois asettuu?
 Kanssa niiden ihmisten
 Joita nyt jo välttelen
 Oisit odotuksen arvoinen
 Ja susta tarpeeksi mä saisi en
 On kello kahta vaille yksi
 Taas tää kääntyi selittelyksi
 Ja meitä yhtä vaille kaksi
 Ajatus tää jää lukemattomaksi
 Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu
 ♪
 Lähden kävelylle aurinkoon
 Uskon moneen, mutten taida uskoo kohtaloon
 Vielä vuosienkin päässä nään
 Saman naisen joka etsiikin vain itseään
 Mut ei koskaan avaa silmiään, ei