Uinuos Syömein Sota

Hyinen on talven yö ja tähdet himmenee
 Kauas kalvaana on kuolleet kulkeneet
 Niin pitkään henget jumalten hiljaa valvoneet
 Hyinen on talven yö, kun loppuu ihminen
 ♪
 Yön varjot laskee ylle maan
 Ja tähtein loisto kutsuu kuolemaan
 Hyiseen hautaan unen kaltaiseen
 Ja jotta murheet unhoon jäädä vois
 Surun alhost' kerran päästä pois
 Ja jättää jälkeen mennytmaailmainen
 Sen säilän varteen vuotaen
 ♪
 Yön kylmä kerran koittanee
 Lumest' laskee seppel surujen
 Yllein varjo Havukruunujen
 Kaltahalle hautain kumpujen
 Varjotyöhön kerran viimeisen
 Mi onni on, jos ei uho iäinen?
 ♪
 Yön sydän varjoon vangitsee
 Valveen hetket uneks vaipunee
 Sotain saata viimein päätökseen
 Yön sydän tunnet suruni
 Sä tunnet salat kaiken murheeni
 Sä viet mut pois ja saatat iäiseen
 Kauniiseen