Vähiin Päivät Käy

Surun tuuli ja unhon kuiske saapuu pohjoisesta
 Kutsuu luokseen sotain sammuneen
 Yli vetten kaivaten, takaa tähtein kuiskaten
 Talvenvarjot laulaa laulujaan, kutsuen mut Valhallaan
 Mi lie kulku kohtaloinen?
 Ken ties synnyn voimaan uudelleen
 Missä varjot mustan yön
 Väistyy tieltä lieskojen
 Ja sodan vasken kutsuen
 Aavan yllä kantaa sointuen
 Kauas seitsentähtisen taa
 Missä jumalten hämär saa
 Valkeansa iki-yöhön sytyttää
 Kunnes löytyy matkain pää
 ♪
 Surun tuuli ja vimman viima ulvoo pohjoisesta
 Ja viimein saattaa mut unen unhoon
 ♪
 Suur on Suomen maassa laulajan valta
 Sanat astaloni sodan säkein peljätyt
 Vaan murhemielin nyt mä mietteitäni vatvon
 Ja teräkseni särkyneenä luovutan
 Kelle surut soi, jos ei meille
 Kun yöhyt hiljaisuuden ylle laskeutuu?
 Minne askel vie, jos ei kuolon teille
 Joss' kuljemme kuin aavet unhojen
 ♪
 Jääköön taa maa harmaa
 Iäinen yö talven
 Viimein saa taivaltaa
 Hyinen on talven yö
 ♪
 Varjojen kaltainen
 Hämärä tuo jumalten
 Pimenee, hiljenee
 Syömein on talven yö