Niin yksin?

Säveltäjä tahtoi säveltää ja laittaa lauseet niin
 Että lopputulos soisi kunniaa myös taivaisiin
 Jos saisi laulun soimaan kuin otteen psalmista
 Teki työtä kuusi vuotta. Tuli puolivalmista
 Ja kun siivillensä kohoili
 Muut laulut hänen mateli
 Ja sävelkulku oli takaperoinen
 Niin hän tunsi, ettei itse ollut senkään vähän veroinen
 Vain yksin
 Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään
 Vai oliko sittenkään?
 Kun rakkaus ei vain kantanut tai poistui toisin syin
 Minä muutin omaan kolooni ja sinne käperryin
 Siellä kaikuisassa huoneessa levyjäni katselin
 Mietin: "Tuossa ovat työni. Kaiken muunhan jo menetin"
 Ja niiden muovi tuntui kylmältä
 Eikä kansilehdet lämmitä
 Vaikka pistin ne parvekkeella palamaan
 Mutta eivät pirut tulta saaneet – savuttivat vaan
 Ja olin yksin
 Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään?
 ♪
 Kun Luoja loi tämän kaiken, se kävi kuudessa päivässä
 Mutta miksi täytyi pitää niin kovaa kiirettä?
 Teki tomusta yhden ihmisen, toisen kylkiluustaan kai
 Tuli karkeata jälkeä, mutta seuraa niistä sai
 Sillä tiedä en, vaan epäilen
 Että muovaillessaan ihmisen
 Hän toimi itsekkäinkin pyrkimyksin
 Olihan jo iät ajat ollut avaruudessaan niin pirun yksin
 Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään?
 Niin yksin
 Vai oliko sittenkään?