Kivenkantaja

Äärellä veden luodolla istuen
 Polviin päänsä painaneena
 Laineet kolean tuulen syleilyssä
 Taakkansa saavat kantaakseen
 ♪
 Nähnyt on tulta, nähnyt on kuolemaa
 Mies petojen kasvattama
 Nähnyt on hävityksen kansansa
 Nähnyt mitä ei voi unohtaa
 Taivaille vannonut ikuista vihaa
 Kantaja miekan ruosteisen
 Kantaja kiven kironnut kuninkaita
 Polttanut maat takanaan
 ♪
 Laaksoihin kärsimysten
 Virtaan vetten katkeruuden
 Polkuja seuraamatta
 Painon alle musertuen
 ♪
 Äärellä veden kurjalla karilla
 Hahmo raskain aatoksin
 Yksin kiroaa, hiekalle laskee
 Kiveenhakatun kohtalon
 Ei aukene taivas, ei nouse tuuli
 Pilvet rantaa varjostavat
 Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa
 Matkaaja tyhjän huomisen
 ♪
 Sitä surua ei voi unohtaa (Kivenkantaja)
 Ei kiveä jalkoihin laskea (Kivenkantaja)
 ♪
 Sitä vihaa ei voi tukahduttaa (Kivenkantaja)
 On hulluus kiven painona (Kivenkantaja)